Pian koeviikko tulossa enkä oo paljoa tunneilla jaksanu keskittyy ja monta projektityötä pitäs tehä ens viikkoon mennessä. Eikä oo hirveen hilpee viikko tulossa muutenkaan, joku vakoili minua kaupungilla kun kävin kotona viikonloppuna ja näki miut syöpätikku kädessä ja nyt istun huonearestissa jokusen päivän..mut tämä ei haittaa koska en muutenkaan ole ollenkaan innostunut katsomaan tvtä tai käyttämään konetta tai puhelinta... Mut jostain syystä saan koulussa istua koneella. Sitä vaan alkaa miettiä, että mihin jollain tuollaisella koetetaan päästä? Opin vain sen, etten kaupungilla sitä enää tee ainakaan ennen kuin olen hieman katsonut ympärilleni.

Talolla on lisäksi kärhämää meidän skidien kesken, osa on koulussa käynyt haukkaamassa happea porukalla ja siten miltei kaikki muut paitsi minä joutuvat olemaan aikuisen kaa koulussa, mikä on aika syvältä. Mun ja meiän luokkalaisten välit taas on parantunu, mikä on oikeesti aika jees. Ei oo nii outsiderfiilis mitä normaalisti on ollu.

Oon tässä muutaman viikon ajan huomannu, et mua ei haittaa juuri ollenkaan se, että perhekodin omistajatyyppi ei usko/kunnioita minnuu juuri yhtään enää, sano siis ihan suoraan tolleen, ku ei se uskonu sitäkään kun kerroin et mitä on vanhempien kanssa aiemmin käyny. Kukaan ei tietenkään oo tehny mulle ikinä mitään pahaa, koska vain minä sanon niin ja vanhemmat kieltää kaiken. Tosi rakastava äiti mulla ku menee oma ukko lapsen edun edelle...