Tänään on ollut melkein siedettävä päivä, jollei oteta huomioon, että itkin tunnilla, kun minulla ei ollut paperia eikä kukaan halunnut antaa sitä minulle. Todella köyhä koulu kun ei voi luentolehtiöstä antaa yhtä konseptia toisin kuin koetilanteissa. En ole kyllä varma, miten täällä toimitaan sitten koeviikolla, olen tehnyt toisena vuonnani kokeita vain perhekodilla. Kyseessä oli kuitenkin vain kirjoituskilpailu jossa voi voittaa lentoliput jenkkeihin... Tänään on lyhyt päivä, puoli kahteentoista asti vain, koska täällä on outo tuntijärjestely. ei pelkästään 45- tai 75-minuuttisia, vaan molempia sekaisin, koska joidenkin oppilaiden täytyy mennä toiselle lukiolle suorittamaan joitain kursseja. Dataamismahdollisuudet ovat harvassa, koska perhekodilla ei saa olla nettiä koneessa, mikä on suoraansanottuna perseestä. Ei voi edes koulutehtävillä perustella, koska sitä varten voi mennä aikaisemmin kouluun tai jäädä koulun jälkeen koneelle. En muutenkaan pidä siellä olemisesta, arvatenkin. Sieltä on lähtenyt ne mahtavat tyypit, ketkä viimekeväänä olivat siellä. Olen nyt talon vanhin skidi, enkä oikein tiedä miten suhtautua asiaan. Periaatteessahan se on ihan jees, mutta taas toisaalta siitä ei ole mitään hyötyä eikä siellä ole oman tasoista seuraa. Enää. Muutaman kerran kuukaudessa voi hyvällä lykyllä päästä kotiin ja minulla on nyt oma puhelinkin käytössä, mikä siis ei ole mikään itsestäänselvyys. Kotona käyminenhän ei eroa paljon tuolla olemisessa muuten kuin koneenkäytön, harrastusten, shoppailun ja kavereiden näkemisen kannalta En ole hirveästi "juhlimisen" perään muutenkaan joten se asia ei haittaa ollenkaan. Ja kun nyt lähdin tälle linjalle sanon myös, että on outoa että lukiolaisille ei opettajat sano polttamisesta mitään, mutta minä en saisi polttaa sen takia, että olen tuolla typerässä paikassa. Voisin varmaan siitä kirjoittaa ihan erillisen merkinnän, materiaalia riittää ^^

Toivon että blogin pitämisestä olisi minulle itselleni hieman apua, juuri kellekään en voi kertoa asioista (ja kyllä, talossa on yhteensä kolme jonkin sortin terapeuttia, mutta yritäpä siinä puhua paskaa niistä suoraan päin näköä odottamatta mitään seurauksia), ja se aika, jonka olin talossa ilman puhelinta (n. 6 kk) on etäännyttänyt minut sen verran kauaksi kavereistani, etten viitsisi vaivata heitä koko ajan. Toivottavasti saan kirjoitettua jossain vaiheessa jotain vähemmän... noh, tällaista.

Kiitän ja kumarran.