Pitkästä aikaa kuuluu kohtalaisen hyvää, loman olin kotona datailemassa ja sain näin 10 kk:n jälkeen nähdä poikaystävääni. Toisaalta tänään sain valitusta siitä, etten nää kavereitani (joita ei siis nykyisin enää pahemmin ole, koska yhteydenpitoa oli rajattu noin puolen vuoden ajan) tai muutenkaan käy ulkona, vaikka olen lähes koko  viikon ollut kipeä ja etten kohta ole tervetullut kotiin tämän takia. Erittäin reilua. Tästä ei kuitenkaan aiheudu ainakaan minulle juurikaan mielipahaa, sillä minulle on luvattu oma asunto kesän alkuun, mikä on todella iso juttu, kun otetaan huomioon, etten vielä silloinkaan ole täysi-ikäinen. Kerrankin jotain on osattu tehdä oikein.

Mutta en oikeasti tiedä, mitä ajatella vanhemmistani. Ennen siirtymistäni "laitokseen" kaikki turhautuminen ja viha purettiin minuun, nyt se puretaan pikkusiskooni ja häntä uhkaillaan ties millä. Tuntuu, että heidän perimmäinen tarkoituksensa on vain päästä minusta ja siskostani eroon. Valitettavasti miun täytyy olla sitä mieltä, että siskollani olisi asiat paremmin muualla. Sen minä vielä kestän, että minulle tehdään väärin, eikä ketään rangaista "koska ei ole todisteita", mutten halua että kukaan muu joutuu kokemaan samaa.

Ei ole mukavaa asua laitoksessa, varsinkaan alussa, kun juuri mitään oikeuksia tai erivapauksia ei ole. Enkä toisaalta sitäkään toivo kenellekään. Pakko kuitenkin olla sitä mieltä, että se voittaa kotona asumisen, jos elämä kotona on toisinaan tai jatkuvasti yhtä helvettiä. Kotona ei välttämättä ole ketään kenen puoleen kääntyä, kun vanhemmat uhkaavat väkivallalla tai jopa tappamisella. Ja omakohtaisten kokemusten perusteella ei poliisikaan ole "ystävä". Oikeus ei toteudu, jos päässäsi ei ole nyrkin jäljiltä verta vuotavaa avohaavaa.

 Jees. Oli tosi kiva perjantai ilta, olin "Pendulumia" kattomassa. Toki silleen vähän ärsytti ku eivät enää keikkaile kunnolla, mutta pääasia oli et oli erityisen hauskaa, vielä ku en juonu yhtään koko iltana :) pelkäsin todella paljon etten välttämättä tuonne pääsisi enkä ole ihan varma, että oliko sinne sieltä perhekodista oikeasti annettu lupaa, joskus kuukausi sitten äiti mainitsi siitä eräälle harjottelijalle.. mut pidän turpani tukossa asiasta sitten. koeviikko menny ihan kivasti, enää matikan 5 kurssista koe (otti vähän päähän "kertasin" asioita, joista en sitten älynnytkään mitään), vois ottaa opiks ja oikeesti yrittää keskittyä seuraavilla tunneilla (mikä oikeasti vaatii kovaa keskittymistä)

mut nyt oikea syy miksi jotain tänään jaksoin kirjottaa. Eilen näin erästä hieman tuoreempaa tuttua, ehkä jopa sit kaveria, en ihan oo varma. Mutta kyseessä on siis kuitenkin aivan mahtava tyyppi, enkä nyt voi sanoa että olisin hänestä huolissani tai mitään, kuitenkin: hän on yhessä jonkun päihderiippuuvaisen, huononitsetunnon omaavan ja maasentuneen ihmisen kanssa. tässä on jo itsessään hieman syytä, mutta vielä mitä: tällä naisella on samaan aikaan joku toinen mies jonka kanssa hän on ollut paljon pidempään ja monta vuotta kihloissa, mutta sitten jossain facebookissa se on sen mun kaverin kaa yhessä. nää hengailee joskus kolmestaan eikä se toinen mies oikein hyväksy tätä mun kaveria. Tilanteen oikeuttaa se, että tämä toinen mies asuu eri kaupungissa, ja on siten harvemmin tän naisen kanssa tekemisissä. Vielä surullisempaa on se, että näillä kahdella on omat blogit blogspotissa ja siellä valittavat toisistaan ja kertoo kaikista ihmisistä niiden omilla nimillään. Mä vaan mietin, että kai sitä ihminen ansaitsis parempaa ku olla jonkun toisen sijainen tällä lailla...

Ja ongelma on se, että joo, asia ei varmasti minulle kuuluisi. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että jotain pitäisi tehdä. Nimittäin aivan sattumalta osuin tän naisen blogiin tänään, ja no, kai sitä joskus vaan sitten on utelias. Mietin tämän olevan jokin merkki (vaikken toki mihinkään yliluonnolliseen usko, mutta mielenkiintoiset sattumat ovat erittäin jänniä). Periaatteessahan minun siis ei pitäisi tietää tästä mutta hei, nyt nähtiin jälleen kerran, ettei kaikkea todellakaan tarvitse tai kannata laittaa nettiin jossa kuka tahansa voi lukea sinun ajatuksiasi. Hyvin epätodennäköistähän se on, että joku tuttu eksyisi juuri niille omille sivuille ilman mitään selviä linkkejä, mutta kuitenkin. Ei ne täysi-ikäiset ole vielä kaikki aikuisia...

Ärsyttää. Vanhemmat kävi talolla viikonloppuna kylässä ja nyt vihdoin puhuttiin joistain tähdellisistä asioista kuten siitä että pääsisinkö minä milloin niiden puolesta asumaan yksin ( jota ne kannattaa) ja milloin sit toiselle paikkakunnalle mun kihlatun kanssa ( mitä ne ei kannata). Tästä en sen enempää perusteluja viitsisi antaa, mutta tiivistettynä yhteen virkkeeseen, niillä ei ole mitään syytä olla pitämättä hänestä, hän on hyvä ihminen. Hänen luokseen muutan kuitenkin viimeistään ensi syksynä, joten en näe mitään järkeä siinä, että olisin tässä lukiossa 1,5 jaksoa ensi syksynä ja sitten vaihtaisin. Tästä lukiosta en tahdo kirjoittaa mitään ainetta, koska inhoan tätä paikkaa, piste. Mutta olen iloinen siitä, että mun vanhemmat ei yksin päätä enää mistään, kiitos siitä kuuluu heille itselleen, sillä olen huomannut, ettei ne sossuihmiset ole aina niin sadistisia minunkaan näkökulmasta.

 Pian koeviikko tulossa enkä oo paljoa tunneilla jaksanu keskittyy ja monta projektityötä pitäs tehä ens viikkoon mennessä. Eikä oo hirveen hilpee viikko tulossa muutenkaan, joku vakoili minua kaupungilla kun kävin kotona viikonloppuna ja näki miut syöpätikku kädessä ja nyt istun huonearestissa jokusen päivän..mut tämä ei haittaa koska en muutenkaan ole ollenkaan innostunut katsomaan tvtä tai käyttämään konetta tai puhelinta... Mut jostain syystä saan koulussa istua koneella. Sitä vaan alkaa miettiä, että mihin jollain tuollaisella koetetaan päästä? Opin vain sen, etten kaupungilla sitä enää tee ainakaan ennen kuin olen hieman katsonut ympärilleni.

Talolla on lisäksi kärhämää meidän skidien kesken, osa on koulussa käynyt haukkaamassa happea porukalla ja siten miltei kaikki muut paitsi minä joutuvat olemaan aikuisen kaa koulussa, mikä on aika syvältä. Mun ja meiän luokkalaisten välit taas on parantunu, mikä on oikeesti aika jees. Ei oo nii outsiderfiilis mitä normaalisti on ollu.

Oon tässä muutaman viikon ajan huomannu, et mua ei haittaa juuri ollenkaan se, että perhekodin omistajatyyppi ei usko/kunnioita minnuu juuri yhtään enää, sano siis ihan suoraan tolleen, ku ei se uskonu sitäkään kun kerroin et mitä on vanhempien kanssa aiemmin käyny. Kukaan ei tietenkään oo tehny mulle ikinä mitään pahaa, koska vain minä sanon niin ja vanhemmat kieltää kaiken. Tosi rakastava äiti mulla ku menee oma ukko lapsen edun edelle...

 Tänään on ollut melkein siedettävä päivä, jollei oteta huomioon, että itkin tunnilla, kun minulla ei ollut paperia eikä kukaan halunnut antaa sitä minulle. Todella köyhä koulu kun ei voi luentolehtiöstä antaa yhtä konseptia toisin kuin koetilanteissa. En ole kyllä varma, miten täällä toimitaan sitten koeviikolla, olen tehnyt toisena vuonnani kokeita vain perhekodilla. Kyseessä oli kuitenkin vain kirjoituskilpailu jossa voi voittaa lentoliput jenkkeihin... Tänään on lyhyt päivä, puoli kahteentoista asti vain, koska täällä on outo tuntijärjestely. ei pelkästään 45- tai 75-minuuttisia, vaan molempia sekaisin, koska joidenkin oppilaiden täytyy mennä toiselle lukiolle suorittamaan joitain kursseja. Dataamismahdollisuudet ovat harvassa, koska perhekodilla ei saa olla nettiä koneessa, mikä on suoraansanottuna perseestä. Ei voi edes koulutehtävillä perustella, koska sitä varten voi mennä aikaisemmin kouluun tai jäädä koulun jälkeen koneelle. En muutenkaan pidä siellä olemisesta, arvatenkin. Sieltä on lähtenyt ne mahtavat tyypit, ketkä viimekeväänä olivat siellä. Olen nyt talon vanhin skidi, enkä oikein tiedä miten suhtautua asiaan. Periaatteessahan se on ihan jees, mutta taas toisaalta siitä ei ole mitään hyötyä eikä siellä ole oman tasoista seuraa. Enää. Muutaman kerran kuukaudessa voi hyvällä lykyllä päästä kotiin ja minulla on nyt oma puhelinkin käytössä, mikä siis ei ole mikään itsestäänselvyys. Kotona käyminenhän ei eroa paljon tuolla olemisessa muuten kuin koneenkäytön, harrastusten, shoppailun ja kavereiden näkemisen kannalta En ole hirveästi "juhlimisen" perään muutenkaan joten se asia ei haittaa ollenkaan. Ja kun nyt lähdin tälle linjalle sanon myös, että on outoa että lukiolaisille ei opettajat sano polttamisesta mitään, mutta minä en saisi polttaa sen takia, että olen tuolla typerässä paikassa. Voisin varmaan siitä kirjoittaa ihan erillisen merkinnän, materiaalia riittää ^^

Toivon että blogin pitämisestä olisi minulle itselleni hieman apua, juuri kellekään en voi kertoa asioista (ja kyllä, talossa on yhteensä kolme jonkin sortin terapeuttia, mutta yritäpä siinä puhua paskaa niistä suoraan päin näköä odottamatta mitään seurauksia), ja se aika, jonka olin talossa ilman puhelinta (n. 6 kk) on etäännyttänyt minut sen verran kauaksi kavereistani, etten viitsisi vaivata heitä koko ajan. Toivottavasti saan kirjoitettua jossain vaiheessa jotain vähemmän... noh, tällaista.

Kiitän ja kumarran.